Mikä on OCD?

Pakko-oireinen häiriö OCD (engl. obsessive-compulsive disorder) on sairaus, joka voi vaikeimmillaan lamata ihmisen toimintakyvyn täysin. OCD voi puhjeta missä vaiheessa elämää tahansa. Sen tunnusomainen piirre ovat pakko-oireet, jotka jaetaan kahteen ryhmään: pakkoajatuksiin eli obsessioihin ja pakkotoimintoihin eli kompulsioihin.

OCD:tä sairastaa 0,6–3 prosenttia väestöstä (Chong ym. 2012; Ford, Goodman & Meltzer 2003; Ruscio ym. 2010). OCD:n kulku on usein vaihteleva. Oireet lisääntyvät kuormittavissa elämänvaiheissa ja vähenevät taas stressin helpottaessa. OCD voi olla ohimenevä, ja osa sairastuneista toipuu täysin muutaman vuoden kuluessa. Se voi kuitenkin pahimmillaan olla krooninen sairaus, joka kestää vuosikymmeniä, jopa koko eliniän (Skoog & Skoog 1999). (lähde: Leppämäki 2014, 13., Pakko-oireet ja OCD, toim. Leppämäki ja Savikuja)

Pakko-oireisen häiriön diagnoosikriteerit DSM-5:n mukaan

(Leppämäki ja Savikuja 2014, 17. Pakko-oireet ja OCD)

A

Joko pakkoajatuksia, pakkotoimintoja tai molempia:

Pakkoajatuksen määritelmä (kohtien 1 ja 2 tulee molempien täyttyä):

  1. Toistuvia ja pitkäaikaisia ajatuksia, mielihaluja tai mielikuvia, jotka henkilö kokee, ainakin jossain vaiheessa häiriön kulkua, mieleen tunkeutuviksi ja ei-toivotuiksi ja jotka useimmissa ihmisissä aiheuttavat huomattavaa ahdistusta tai kärsimystä.
  2. Henkilö yrittää olla välittämättä tai tukahduttaa nämä ajatukset, mielihalut tai mieliteot, tai yrittää neutralisoida niitä jollain toisella ajatuksella tai teolla (esimerkiksi pakkotoiminnolla).

Pakkotoiminnon määritelmä (kohtien 1 ja 2 tulee molempien täyttyä):

  1. Toistuvia toimintoja, joko ulkoisia (esim. käsien peseminen, järjestäminen, tarkistaminen) tai mielensisäisiä (esim. rukoileminen, laskeminen, äänetön sanojen toistaminen), jo
  2. tka henkilö kokee välttämättömäksi tehdä, joko seurauksena pakkoajatuksesta tai tiettyjen jäykkien sääntöjen mukaan.
  3. Näiden ulkoisten tai mielensisäisten toimintojen tarkoitus on joko estää tai vähentää ahdistusta tai kärsimystä tai estää jokin pelätty tapahtuma tai tilanne. Nämä toiminnot eivät kuitenkaan liity realistisella tavalla siihen, mitä niillä yritetään estää tai neutraloida, tai ne ovat selvästi liiallisia.

B

Pakkoajatukset tai pakkotoiminnot ovat joko aikaa vieviä (niihin kuluu yli tunti päivässä) tai ne aiheuttavat merkittävää kärsimystä tai heikentävät toimintakykyä ihmissuhteissa, työelämässä tai muilla merkittävillä elämän osa-alueilla.

C

Pakko-oireet eivät ole seurausta minkään aineen fysiologisesta vaikutuksesta (esim. päihde, lääke) tai mistään somaattisesta sairaudesta.

D

Häiriö ei selity paremmin minkään muun mielenterveyden häiriön oireilla (esim. liiallinen huolestuneisuus, kuten yleistyneessä ahdistuneisuushäiriössä; päähänpinttymä ulkonäöstä, kuten ruumiinkuvahäiriössä; vaikeus heittää pois tai luopua tavaroista, kuten hamstraushäiriössä; karvojen nyppiminen, kuten trikotillomaniassa (karvojennyppimishäiriö); ihon nyppiminen, kuten ihonnyppimishäiriössä; toistoliikkeet, kuten stereotyyppisessä liikehäiriössä; rituaalinomaiset ruokailutavat, kuten syömishäiriöissä; viehtymys päihteisiin tai uhkapeleihin, kuten päihteisiin liittyvässä tai riippuvuushäiriössä; pakko- mielle sairaudesta, kuten terveysahdistushäiriössä; seksuaaliset mielihalut tai fantasiat, kuten seksuaalisissa kohdehäiriöissä; hetken mielijohteet, kuten impulssikontrolli- ja käytöshäiriöissä; syyllisyydentunteiden hautominen, kuten vakavassa masennustilassa; ajatusten siirtäminen tai harhaluulot, kuten skitsofreniakirjon tai muissa psykoottisissa häiriöissä; tai toistuvat käytösmallit, kuten autismikirjon häiriössä).

Tarkennetaan, jos:

Julkaistaan Amerikan Psykiatriyhdistyksen luvalla. Suomennos Sami Leppämäen.

Ajankohtaista

01.07.2017

Entä jos...?

Lue lisää
Katso kaikki ajankohtaiset

Tapahtumia

Salo

Salon vertaisryhmä

Lue lisää

Vaasa

Nepsy-vanhempien ryhmä

Lue lisää
Katso kaikki tapahtumat